Tänään en sitten kyennyt menemään töihin.

Ajattelin, että saisin enemmän aikaan kotona. Todennäköisesti sainkin. Ja olen ylpeä siitä mitä sain aikaan. Vaikka kaihertaa se etten mennyt töihin. Mutta yritän keskittyä siihen että olen ylpeä siitä mitä sain aikaan, ja kuitata jutun sillä. Ilman häpeää ja syyllisyyttä aiheuttavaa tuomiota.

Koska jos langetan tuomion nyt, otan sen niin raskaasti että huomennakin on vaikea mennä töihin. Niinpä keskityn olemaan ylpeä siitä, että saavutin sen mitä kotonatyöskentelyllä oli tarkoitus saavuttaa.
Hyvä minä.

Minisetkin askeleet oikeaan suuntaan vievät joka tapauksessa oikeaan suuntaan. Mark Twainin sanoin: "Tapa on tapa, eikä heitettävissä ikkunasta yhdenkään ihmisen voimin; askelma askelmalta sen voi kuitenkin houkutella ovesta ulos".