En ole käynyt töissä tänään tai eilen, mutta se oli etukäteen sovittu juttu. Olen tehnyt töitä kotona ihan mukavaan malliin: en ole ylisuorittanut, enkä myöskään alisuorittanut.

Olen myös ylipäänsä pohtinut lisää tätä ongelmavyyhtiä. Päätin, että kaipaan tukea: tilasin itseapukirjoja ensi hätään ja yritän päästä kognitiiviseen terapiaan syksyn alusta. On todella vaikeaa yrittää keksiä keinoja oman perinteisen keinovalikoiman ulkopuolelta; en vaan kykene omin avuin hahmottamaan, milloin olen tilassa jossa tarvitaan ymmärrystä ja ymmärtämistä ja milloin tarvitsen omien rajojeni yli menemistä ja lisäyritystä.

Ja yleensä menee överiksi, yritin sitten kumpaan suuntaan tahansa.  Se nyt ei ole mikään suoranainen ihme, en ole missään elämän vaiheessa tullut harrastaneeksi kohtuutta yhtään missään asiassa. Kohtuuttomuuteni ei missään vaiheessa ole tainnut olla sitä perinteistä mallia, alkoholismia tai muuta perinteisen huikentelevaisuuden puolelle menevää laatua, ellei lukemista tai televisionkatselua lasketa, vaan pikemminkin rajoittamista tai säästämistä.

Kaikkea voi olla tuhlaamatta ja kaikesta voi säästää: ajankäytöstä, rahan käytöstä, ruoka-annoksen koosta, liikkumisesta. Rajoittamisen lopettaminen on vaikeaa: heilurin heilahtaminen toiseen ääripäähän, kaiken tuhlaamiseen on todella, todella pelottava ajatus. Ei siksi ettenkö jo nyt näe tuhlaavani aikaa ja resursseja turhiin asioihin, vaan siksi, että koko säästämisen ja tuhlaamisen dikotomiasta on vaikea luopua. En näe mitä siihen tilalle voisi tulla ja tuntemattoman tilanteen kohtaaminen näyttää olevan aina ahdistavampaa kuin tutun, vaikka se tuttu tilanne olisi kuinka ahdistava.

Toivottavasti niistä kukkakeppikirjoista on apua: yritin tilata sellaisia, joissa olisi mahdollisimman konkreettisia ja vähintään analogisesti sovellettavissa olevia neuvoja käytännön tilanteisiin, koska ei mulla varsinaisesti järjellisen ajattelun tasolla ole ongelmia. Käytännön implementaatiossa on, koska ensinnäkään järjellinen ja emotionaalinen ajattelu eivät kohtaa ja toisekseen en saa oikein kumpaakaan näkymään missään toiminnassani sillä tavalla kuin nykyisten arvojeni mukaan haluaisin. Tulisivat pian.