Sorruin sitten eilen suorittamaan siihen malliin, että nukuin yöllä kolmisen tuntia.

Jotenka en tänäänkään kyennyt menemään töihin. En ole edes saanut aikaiseksi oikein tehdä töitä. Ahdistaa, kun en ole saanut enemmän aikaiseksi, vaikka tiedän etten olisi mitenkään voinut tehdä enempää ja itseasiassa olisi ollut terveellistä tehdä paljon vähemmän.

Onneksi on vielä jonkin verran aikaa tänään jäljellä ja etäisen mielenkiintoisia ajatuksia. Opettelen ajattelemaan, että teen aina juuri sen verran kuin sillä hetkellä pystyn, joten ei ole mitään syytä palailla eilisiin ja potkia niistä itseään.

Opettelen askel askeleelta.