Vetäisin viime yönä aamuneljään. Lähetin pomolle valmiin esityksen ja totesin, ettei mua varmaan tänään toimistolla näy. Ei hyvä.

Elän edelleen masennuksenaikaisessa putkiajattelumaailmassa. On työnaloittamisenvaikeiluputki, joka kestää useita tunteja, joskus muutamia päiviä. Kun paine on kasvanut tarpeeksi suureksi, alkaa työntekoputki, joka nykyisellään kestää alle vuorokauden kerrallaan. Työntekoputkea en uskalla katkaista ennen kuin nukahdan, koska en voi luottaa siihen, että seuraavana päivänä olisi uusi työntekoputki. Niinpä putkesta pitää sen päälle sattuessa ottaa kaikki ilo irti. Työputken jälkeen on vuorossa keräilyputki, jonka aikana en jaksa mitään, koska vedin itseni viime työntekoputkessa niin piippuun.

Mistä putkiajattelu tulee? Se tulee siitä, että pelkää menneisyyden toistavan itseään tulevaisuudessa. Ei suinkaan tietenkään menneisyyden hyvien asioiden ja onnistumisten, vaan nimenomaan menneisyydessä häpeää ja syyllisyyttä aiheuttaneiden asioiden. Ilmeisesti tulevaisuudessa ei voi olettaa onnistuvansa missään, sen sijaan epäonnistuminen on täysin varmaa. Ihmekös tuo, että pelottaa ja ahdistaa.

Miten tästä putkistosta pääsisi eroon? Itseluottamusta pitäisi kasvattaa sen verran, että voisi luottaa siihen että työ tapahtuu päivittäin tai niin että työtä tapahtuu viitenä päivänä viikossa. Päivään pitäisi saada pitkien putkien sijaan lyhyitä laatikkoja eri toimille, jolloin voisi hypellä laatikosta toiseen: työlaatikosta vapaalaatikkoon, sosiaalisuuslaatikoista minälaatikkoon, relauslaatikosta kotityölaatikkoon, asioidenhuolehtimislaatikosta itsestähuolehtimislaatikkoon.

Ja ennen kaikkea pitäisi päästä eroon siitä, että edes jotain saavuttanut olo tulee itsensä piippuun vetäessä:  jotain  on saavutettu silloin, kun on tehty töitä ja muita juttuja sellaisessa sopivassa suhteessa, että on vielä  tyytyväinen ja mukava olo. Että osaisi pysähtyä siihen tyytyväiseen oloon, ja  hypätä siitä hetkeksi tekemään jotain muuta ja sitten ehkä hypätä takaisin.

Miten tämän käytännössä toteuttaisi, ei hajuakaan. Aloitan tekemällä jonkinsortin realistisen päiväsuunnitelman kaikista asioista joita työpäivän aikana pitää tehdä ja yritän toteuttaa sitä. Huomenna töihin.