"Mä haluan kuolla" oli aikanaan ajatus, joka tuli mieleen useasti. Pahoina aikoina se ei poistunut tykyttämästä takaraivossa kuin nukkuessa, hyvinä aikoina se pulpahti mieleen ehkä kerran päivässä tai parissa.

Viimeksi olen tullaisen ajatuksen kokenut useampi kuukausi sitten, en edes muista milloin, mutta silloin  oli tosi huono aamu, huono sää ja minä itse matkalla töihin tekemään jotain pelottavaa liiassa kiireessä. Elämän ja kuoleman rajankäynti on muuttunut elämäpainotteiseksi.

Ennen ei ollut niin väliä, jos satun kuolemaan, joten en pelännyt oikeastaan mitään henkilökohtaista kipua ja häpeällisiä tilanteita lukuunottamatta. Saatoin suorittaa ylikierroksilla ihan mitä tahansa, rajoilla ei ollut mitään väliä, koska rajanylitys ei myöskään tuntunut ajatuksena yhtään miltään. Ehkä vähän helpotukselta.

Nyt kuolema pelottaa: sekä oma että läheisten. Kuolemanpelko näyttäytyy yleisenä pelkäämisenä: koti on turvapaikka, jonka ulkopuolella on pelottava maailma. En halua lähteä ulos iltaisin, koska pelkään mitä voi sattua. En halua liikkua pimeällä, koska pelkään mitä voi sattua. Kuvittelen erilaisia tilanteita, joissa voi sattua jotain kamalaa, itselleni tai muille.

Masennusaikana kävin ihan sujuvasti baarissa töissä ja kävelin aamuviideltä kaupungin läpi kotiin. Oli ihan sama. Jos tapahtuisikin jotain kamalaa, voin aina tappaa itseni. Kun sillä nyt ei vaan ollut niin väliä.

Tuntuu jotenkin tosi hurjalta ajatella, että joskus ei todella ollut niin väliä. Nykyään en halua millään kokea mitään ikävää, en ruumiillisesti enkä sielullisesti, vaan suojelen itseäni tarmokkaasti. En halua mennä rajojeni yli, jotta sitten huomenna jaksaisin edelleen elää normaalisti, eikä tarvitsisi ottaa huilipäivää. Selvästi kykenen kyllä tarvittaessa, mutta en halua mennä sinne.

Pienenlainen rajojen kokeilu olisi varmaankin paikallaan, jotta ei tarvitsisi koko ajan pelätä niin paljon, ja jotta oppisi ylipäänsä niistä rajoistaan enemmän, miten niitä kannattaa tai voi ylittää ja niin edelleen.

Eleanor Rooseveltin periaatteen mukaan joka päivä pitää tehdä jotain, joka tuntuu pelottavalta. Jos aloitan vaikka tekemällä jotain pelottavalta tuntuvaa joka toinen päivä näin aluksi.