Yritin aloittaa aamun hokemalla, että tästä tulee vielä hyvä päivä.

Puoliksi tulikin, ahdistuksesta huolimatta tein useamman tunnin töitä kotona. Olen taas jotenkin hukassa. Tavallaan ihan mukava tietää, että asioita saa hukkaantumisestaan huolimatta sujumaan - ei tarvitse olla omassa päässään 100% paikalla tai suorittaa 100% yrityksellä, ja silti velvollisuuksia saa hoidettua.

Kaikki pelottaa. Ja surettaa. Itku.