Tällä viikolla ihan hyvä meisinki, mutta pitkiä, pitkiä päiviä. Menin vielä lupautumaan perjantaina työpäivän päätteeksi illastamaan mukavan  oman alani erään tutkimuskeskuksen johtajan kanssa, ja hirvittää. Ensiksi jaksaminen, en tajua kuinka jaksan enää perjantaina edes töihin. Ja toiseksi se, että pitäisi väsyneenä pystyä puhumaan fiksuja. Ehkä voin keskittyä kysymään kysymyksiä ja kuuntelemaan, mutta sekin vaatii keskittymistä.

Töissä pitää pistää pillit poikki, pinoon ja pussiin, tämä pala elämää loppuu 7 työpäivän päästä. Ja kotona pitää laittaa huonekalut myyntiin, muuttoon tai kaatikselle, pakata paperit ja muut kamppeet. Onneksi tämä on elämänvaihe joka menee ohi parin viikon sisään.