Olen ollut viime päivinä vähän flunssassa, juuri silleen ärsyttävästi, että päätä ja lihaksia särkee, mutta kuumetta ei ole. Nuhattaa, muttei yskitä. Väsyttää, muttei nukuta. Vuorokausirytmi on mennyt 3/4 päälaelleen. Syöminen unohtuu kun ei nälätä. Kuumaa ei halua juoda, koska nenästä kehittyy niagara. Ja tällaista muistan elämäni olleen aika lailla vuosikausia teini-iästä lähtien.

Olen viime vuoden aikana ollut terveempi kuin koskaan: flunssat ovat reippaita räkätauteja ja niiden välissä ollaan oikeasti terveitä. Ja niinpä tämä tämänhetkinen räytyminen vituttaa. Ei pelkästään siksi, että on ikävä fiilis, vaan myös siksi, että fiilis on tuttu. Masennus tuntuu just tältä. Puolielämältä. Mistään ei saa kiinni, mikään ei tunnu miltään, paitsi jokseenkin kurjalta.

Ja sepä harmittaa niin että varpaatkin puristuvat nyrkkiin. Ja yhtäkkiä kaikki on helpompaa: "K., minua vituttaa tämä. Ja tämä. Ja tämä." "Aha. Voidaanko me tehdä asialle jotain?" "Joo. Pistetään haisemaan." Otin kiinni harmittavasta työasiasta ja ilmaisin mielipiteeni toiselle työhenkilölle. Toinen työhenkilö myötäili huutomerkein.

Ja nyt on tosi voimaantunut olo. Hähä. Mullapa on mielipide, ja jopa jaettu mielipide. Repikää siitä. Nyt mä lähden tekemään asialle jotain kurjista yleisfiilareista huolimatta. Hähä.

Oliskohan tää sitä voimaannuttavaa vihaisuutta sitten?

En tiä, kun en muista, että tällaista olisi juuri koskaan ollut. Ei saanut olla, niin ei ollut. Ne asiat, joita mä olen tottunut ajattelemaan pahoina kohtuuttomuuksina eivät ehkä enimmäkseen ole niin kohtuuttomia noin niin kuin yleisellä inhimillisyyden skaalalla, että niitä voisi pahoina pitää. Ehkä mun pitäisi harjoittaa tasapainoisuuden sijaan enemmän kohtuuttomuuksia? Ottaa aikaa tehdäkseni sellaisia asioita, joita haluan tehdä ja jotka miellyttävät minua tai saadakseni aikaan haluamani lopputuloksen. Ostaa ruokaa siksi, että minun teki nyt mieli. Nähdä ihmisiä, koska se on kivaa ja antoisaa. Liikkua, koska se tuntuu hyvältä. Lukea ja kirjoittaa, koska se ravitsee sielua.

No nyt on taas pää ihan pyörällä, ja "entä jos" pyrkii pinnalle. Lopetan pohtimisen tähän ja teen jotain hauskaa.