Martha Beckillä oli jälleen erinomainen ja ajatuksia herättävä kolumni Oprah.comissa. Suomensin kontrafobisen vastapelkoiseksi, koska pelkoahan sillä yritetään vastustaa. Toinen erinomainen uutinen löytyi BBC:ltä ja liittyi itseapukirjallisuuteen ja -tekniikoihin: se selittää, miksi joillekin ihmisille tai joissain tilanteissa itseapu ei toimi.

Kävin viime kuussa läpi taas hankalamman jakson, siinä mielessä, että mielsin jakson jotenkin hankalaksi kesäflunssineen ja ankaran dedistä edeltävän työskentelyn ja hermoilun jälkeisine väsymisineen. Jälkeenpäin huomasin toki monta positiivista puolta: vaikka kirjoittamisen ja sosiaalisen elämän suhteen tuli otettua täystauko, niin luin tutkimuskirjallisuutta kuitenkin ja puuhastelin käsitöitä ja liikuntaa lähes joka päivä. Kävin myös seikkailemassa paikoissa, joissa en ole ennen käynyt, saati karttaa nähnyt, joten itsetunto on selvästi kasvamassa. Kävin myös uimassa ja veneilemässä useampaan otteeseen, vaikka pelkään uimista ja veneilyä ja joka kerta on jossain vaiheessa alkanut tuntua ihan hauskalta.

Ja aloin myös taas kiinnostua tuosta akateemisemmasta puuhailusta. Minulla nimittäin alkoi olla tylsää ja uteliaisuus kasvoi pelkoa isommaksi. Viimeisen parin viikon aikana minulla on ollut usein tylsää, ja jopa niin tylsää, että olen ajautunut tekemään jopa pelottavia juttuja, kuten tutkimusta, jotta saisin jotain kivaa ja mielenkiintoista tekemistä. Ällistyttävää ja hämmentävää, mutta totta.

No mutta asiaan. En ole sen ihmeemmin lukenut tuota itseapukirjallisuutta hetkeen, mutta nuo kaksi artikkelia kolahtivat. Tuon BBC:n artikkelin mukaan itseapumantrat heikentävät sellaisten ihmisten fiiliksiä, joilla on huono itsetunto, koska mantrojen sanoman hokeminen on liian kaukana heidän kokemastaan todellisuudesta. Jotain tämän tyyppistä olin alkuaikoina itsekin huomaavinani: on todella vaikea olla ahdistumatta, jos uusien ajatusten ja totuttujen tunteiden ja uskomusten välillä on liian iso kuilu. Sitten sitä voi tuntea huonommuutta myös siitä, että satavarma ja yleisesti kehuttu itsetunnonkohotustekniikka ei vaan toimi minun kohdallani. Tai olenko vaan niin paranoidi tyyppi, että pitää olla jotain konkreettista saavutusta todistusaineistona, että voi uskoa pystyvänsä saavuttamaan asioita. Itselleni auttoi enemmän se, että laskin saavutuksen rimaa, ja pakotin itseni antamaan itselleni luvan tuntemaan vähintään hyvää oloa, ellei jopa ylpeyttä, lähes kaikesta positiivisesta toiminnasta. Ja nyt tuo artikkeli antoi sitten luvan lakata ärsyyntymästä siitä, että en oo niinkuin "normaalit" ihmiset tässäkään asiassa.

Itsesabotaasin harrastaminen on näillä nurkilla tuttua kauraa, mutta en ole koskaan aikaisemmin päässyt yhtä nopsaan kiinni sen takana toimivasta mekanismista, kuin Beckin tämänkertaisen kolumnin avulla. Beckin mukaan itsesabotaasin, tai vastapelkoisen käytöksen tarkoituksena on päästä kohtaamaan kauhein mahdollinen skenaario, jottei sitten tarvitsisi enää olla peloissaan. Mä pelkään myöhästymistä niin paljon, että aloitan puuhailun aina liian myöhään ja jään siksi dediksestä parilla päivällä vähintään jälkeen, jos mitenkään mahdollista. Pystyn kyllä olemaan ajoissa valmis, jos en anna pelolle liikaa valtaa, mutta silloinkin tasan tarkkaan viime tipassa. Ja tällöin työ ei ole yleensä niin hyvä kuin mihin pystyisin, jolloin minun ei tarvitse kohdata toista pelkoani, mikä on arvostelun pelko. Pelkään hyvää arvostelua, koska mun pitää sitten olla seuraavallakin kerralla hyvä tai vielä parempi, ja pelkään huonoa arvostelua, koska jos olen huono, en ole mitään. Jos jätän ajoissa en-ihan-niin-hyvän-työn-kuin-mihin-olisin-pystynyt, niin arvostelun pelkoa ei tarvitse kohdata, ja jos jätän hyvän työn myöhässä, niin olen jo kuitenkin jotenkin mokannut, jolloin yleispelko vähenee sen mokaamisen verran, enkä ainakaan siinä mielessä tehnyt täydellistä suoritusta.

Pelkään, etten ole niin hyvä kuin kuvittelen olevani, ja pelkään myös, että olen fiksumpi kuin pelkään olevani. Ekassa tapauksessa en ole mitään ja tokassa tapauksessa joudun vielä ottamaan vastuun mokistani. Huhhuh. Ei ihme, että sabotaasiin menee niin paljon aikaa ja energiaa.

Jospas tästä vastapelkoisuudesta nyt luopuisin. Ei tarvii olla urhea.