Vihaan sanaparia "päästä eroon": sillä vaaditaan, että ongelman voi ratkaista tai painon voi heittää menemään ihan tuosta noin vain hetkessä, ja samalla syyllistetään siitä, jos tämä ei onnistu. Että olet huono tai vajaa ihminen, jos et pääse eroon tuosta jutusta juuri nyt. Koska niin yksinkertaista se on, ihminen voi tehdä mitä vaan kun päättää.

Kyseisen retoriikan ongelmana ei ole retoriikka sinänsä: retoriikan tarkoituksena on kuulostaa uskottavalta, vaikkei sillä olisi mitään tekemistä logiikan tai käytännön sovellettavuuden kanssa. "Ajatelkaa lapsia" on erittäin hyvä esimerkki vastaavasta logiikasta. Kyseisen retoriikan ongelmana on se, että sitä käyttää sisäinen tuomarini: se sisäistetty vanhempien tai muiden kasvattajien ääni, joka yleensä muotoutuu ihmisillä omaksitunnoksi, jonka tehtävänä on auttaa ihmistä toimimaan moraalisesti ja käytännön elämän sujumisen kannalta oikein.

Sisäistä tuomaria ei juurikaan kiinnosta, sujuuko joku asia käytännössä tai edes moraalisesti oikein. Sisäinen tuomari löytää vikaa kaikista toimista ja ajatuksista ja vaatii viallisten suoritusten hyvittämistä paitsi henkisen kärsimyksen kautta, myös hyvitystoimenpiteiden avulla.

Sisäinen tuomarini on erittäin tarkka siitä, että herätään aikaisin aamulla ja ollaan ensimmäisenä työpaikalla. Jos alkaa vaikuttaa siltä, että en ole herännyt ennen seitsemää tai en ehdi työhön ennen puoli yhdeksää, sisäinen tuomarini toteaa, että on turha mennä minnekään, koska sitten kaikki saavat tietää kuinka huono ja laiska ihminen olet. Sitäpaitsi siihen liikkumiseen menevä aika voidaan käyttää hyödyksi työntekoon, jos siirrytään tekemään etätöitä kotoa. Tämän jälkeen sisäinen tuomarini vaatii minulta kärsimystä, eli huonouteni häpeämistä, ja samalla hyvitystä 12-16 tunnin työpäivän tekemisellä. Koska jos olen kotona, jossa kaikki hyvinvointiin ja työntekoon tarvittava välineistö on käden ulottuvilla, ei ole mitään syytä jättää tekemättä itsensä ylittävää työmäärää. Tässä vaiheessa sisäinen tuomari muistuttaa varmuuden vuoksi kaikista niistä päivistä, jolloin olisin voinut tehdä ylettömästi töitä, mutta huonouteni, laiskuuteni ja itsekurittomuuteni takia en tehnyt. Joten juuri nyt on syytä suorittaa, tai tulee lisää kärsimystä. Jos kykenen täyttämään sisäisen tuomarin vaatimukset kaikesta henkisestä kärsimyksestä huolimatta, sisäinen tuomari tuhahtaa, että mikset ole tehnyt näin kaikkina niinä muina kertoina, ja että eipä voi luottaa, että tällaista tapahtuisi koskaan uudestaan. Jos en kykene, tuomari vääntää lannistus- ja kärsimysvivun kaakkoon.

Sisäisestä tuomarista pitäisi siis "päästä eroon": se ei ole missään suhteessa hyödyllinen, vaan pikemminkin haitallinen psyyken toiminto. (Se, etten ole päässyt tuomarista eroon, on myös tuomarin mielestä tuomittavaa ja siitä on syytä kärsiä.) Tämän heräämisasian suhteen sisäinen tuomiosysteemi kuitenkin kehittyi noin 17 vuoden aikana. Isäni nälväisi joka ainoa aamu lapsuudenkodissa asuessani, että "OHHOH, joko sitä on herätty?": herääminen myöhemmin kuin isä oli osoitus laiskuudesta, huonoudesta, alemmuudesta, typeryydestä ja epäkelpoisuudesta; herääminen aiemmin oli käytännössä mahdotonta, koska isä nousee ylös 4:30 am. Ensiksi minne tahansa ehtiminen on kunnia-asia äidille: jos ollaan jossain 10 minuuttia etuajassa, ollaan jo myöhässä, ja se on sietämättömän noloa, sillä se kertoo huonosta valmistelusta, ennakoinnista, suunnittelusta ja toteutuksesta, eli yleisestä huonoudesta ja epäkelpoisuudesta.

Miten kukaan (mukaan lukien minä itse) kuvittelee, että jostain 17 vuoden aikana opitusta pääsee hetkessä eroon, kun mikä tahansa 20 minuutissa opittu taitokin tuppaa säilymään pienellä harjoituksella loppuelämän, mikäli fyysinen ja psyykkinen suorituskyky pysyy samana? Retoriikalla on kova voima.

Niinpä ajattelin nimetä sisäisen tuomarini sisäistetyksi ahdistelijaksi: sen tarkoituksena kuitenkin on aiheuttaa ahdistusta, joka on ansaitsematonta. Ja mitä ahdistelijoille tehdään? Niiden teot tuomitaan ja ne erotetaan toimipaikaltaan. Saa nähdä toimiiko tämä vallanvaihto. Puolen vuoden-vuoden sisään pitäisi olla jotain informaatiota.