Lähes kaikki aikuiset ihmiset tuntuvat ainakin jossain määrin luottavan sisäiseen automaattiinsa. Tämä automaatti esim. laittaa ulko-oven kiinni tai avaan pesukoneen hanan siinä vaiheessa kun lähdetään ulos tai laitetaan pesukone päälle. Mullakin tämä sisäinen automaatti selvästikin toimii, mutta en luota siihen lainkaan. Vedin äsken aivan kauheat harmistukset siitä, että olen varmasti jättänyt hanan avaamatta, ja pesukone on nyt pyörinyt ilman vettä jo tunnin. Kävin tarkistamassa, hana päällä ja pesukoneessa kaikki hyvin.

Mistä tää epävarmuus tulee? Johtuuko se siitä, että jossain vaiheessa olisin mokaillut päivät pääksytysten? Ei johdu. Kerran oon unohtanut ulko-oven auki aikuiselämän aikana, ja silloinkin kävin kaffemaidon alakerran kaupasta ja pari kertaa on jäänyt pesukoneen viemäriputki lattialle. Eli ei mitään isoja mokia ja vieläpä harvinaisia. Onko mulla joku sisäinen tarve lähteä rankaisemaan itseäni ihan minkä vaan syyn perusteella kerran päivässä? Ehkä. Miksi? Tottumuksen voimako se taas sanoo, että jos ei ole K:lla paha mieli, niin maailmassa on jotain vialla? Olisin puhunut tästä terapeutin kanssa, mutta hän jäi flunssasairaslomalle tänään. Ensi viikolla sitten.

Muissa huomioissa: elämäni olisi paljon helpompaa, jos ylipäänsä oppisin mokailemaan harmittelematta sitä viikkokausia jälkeenpäin ja jos oppisin kannustamaan ja tsemppaamaan itseäni pakottamisen sijaan. Joskus onnistuu, joskus ei.

Mokailun kestämistä vaikeuttaa harjoituksen puute ja yletön ankaruus, sekä jopa tieteellisesti vääräksi todetun uskomuksen "virheistään oppii" täydellinen väärinkäyttö. Siinä missä  virheet pitäisi  huomioida, mutta jättää taakseen ja keskittyä onnistumisiin, minä kritisoin onnistumisetkin  molekyylitasolle saakka, jotta voisin oppia vielä paremmaksi ja siltä varalta, etten tajunnut niiden olleen loppupeleistä epäonnistumisia kuitenkin.

Ja kannustusta vaikeuttaa pääasiassa harjoituksen puute: kuka hei  tarvitsee kannustusta, kun pakottamisella saa saman lopputuloksen, ja sitä paitsi se tuntuu oikealta tavalta hoitaa se homma. Kuka sitä sanoo itselleen, että "kyl sä tähän pystyt", jos kerran tuntuu oikeammalta sanoa, että "sä et tuu ikinä pystymään tähän, mutta laitapa nyt töpinäksi ettet vaikuta ihan urpolta, kaikki muutkin pystyy tähän, yritä ees vähän, nyt on P-A-K-K-O"? Sitäpaitsi tuo pakottaminen toimii sitten varmaan tuohon edellämainittuun rankaisutarpeeseen, joten siinä sitten pystytään vahvistamaan useaa tottumusta samalla kerralla. Tehokkuus on kuitenkin suotavaa ja hyve.

Voi herranen että sitä taas huomaa elävänsä haastavalla meiningillä.