Näyttää pahalta, muttei ehkä ole ihan niin paha kuin miltä näyttää. Käväisin tällä viikolla toimistolla kerran hankkimassa materiaalia ja palaveeraamassa. Olen sillain laiska, että on vaan paljon helpompaa kirjoitella kun ei tarvitse kanniskella paperia paikasta toiseen päivittäin, ja tällä hetkellä näyttää olevan yleisesti sen verran vaikeaa, että olen tipauttanut kaiken ylimääräisen säädön viikoksi. Ja sitäpaitsi sängyllä lukeminen on kivempaa kuin työpöydän ääressä. Ja BBC:n historiallisten sarjojen ja reality-tv:n huudattaminen taustalla kirjoittamisen aikana näyttää imevän osan suorituspeloista.

Pidin viikolla yhden päivän lomaa ahdistuksen kanssa, lopun ajan olen paiskinut raporttia suht vähäisellä menestyksellä. Harmi kun lukemisesta ei jää mihinkään välittömästi todistusaineistoa, että voisi tuntea tehneensä jotain. Ainoa todistusaineistona on vuorokausirytmin häiriintyminen, kasvavat kirja- ja printtipinot, rasvoittunut tukka ja tyhjentyneet popcornivarastot.

Maanantaiksi pitäisi olla jonkinsortin valmista valmiina. Sitten voisi pitää tämän kanssa viikon taukoa ja puuhata ihan jotain muuta ennen palailua koko roskan viimeistelyyn. Ja siinä jäisi vielä viikko dedikseen, jotta voi säätää ylimääräisiä tai ottaa aikataulua kiinni, jos sattuu jotain odottamatonta kesken kaiken. Tai jos vaikka olisin hyväksi itselleni ja liikkuisin vähän välillä.

En nyt varsinaisesti oikeasti oleta saavani valmista aikaan ennen dedistä, mutta ilma on hyvä asia. Helpottaa hengittämistä.