Olen tehnyt jotain mitä en koskaan aiemmin.

Olen tuhlannut rahaa turhuuksiin. Enemmän kuin yhden vuokran verran, mikä on hurjan paljon verrattuna siihen, että yleensä mietin jäätelötötterön ostamista useampaan kertaan tai vähintään pitkään ja hartaasti.

En oikein tiedä mitä tästä ajattelisi. Toisaalta on morkkis rahan kuluttamisesta. Ja toisaalta en repsauttanut minnekään budjettini ulkopuolelle, vaan saan ruokaa ja muun tarpeellisen koko kuuksi ilman ongelmia. Vuokra on jo maksettu.

Että siinä mielessä taivas ei tippunut, vaikka toimin täysin toisin kuin olen oppinut että on oikein toimia. Aika helpottavaa oikeastaan. Ehkä ollaan taas yksi askel lähempänä tilaa, jossa ei tarvitse epäillä toimivansa aina ihan hunningolla, vaikka ei toimi joka sekunti pilkulleen niiden selkärankaan hakattujen sääntöjen mukaan.

Ehkä kaikesta ei tarvitse säästää koko ajan, kun kerran rahastakaan ei tarvi. Ja jos tarvitsee säästää rahasta, niin tuhlataan sitten huolenpitoa, hyväksyntää ja rakkautta.