Elämän aikana on monesti kyselty, että "mitä haluaisit olla isona?" Muistan useimmiten hämmentyneeni tuosta kysymyksestä, koska en oikeastaan tiennyt. Halusin vaan olla onnellinen, mutta en osannut selittää, mitä onnellinen olisi. Pääasiassa se olisi ollut jotain ihan muuta kuin mitä juuri sillä hetkellä olin. Näin viime yönä kummia unia ja taas hyppäsi tuo kysymys mieleen.

Isona haluaisin olla:

Reipas: haluaisin, että pelot ja ahdistukset eivät estä minua tekemästä mitään mitä todella haluan tehdä.

Tyytyväinen: haluaisin että pystyisin elämään päivittäin omien arvojeni ja uskomusteni mukaan.

Lannistumaton: haluaisin, että virheet, mokat ja onnistumiset, huonot ja hyvät hetket, niin omat kuin toisten, kannustaisivat kaikki minua jatkamaan eteenpäin sinne minne haluan mennä.

Oivaltava: haluaisin, että pystyn tarvittaessa kiipeämään esteiden yli, kaivautumaan niiden alta tai kiertämään ne.

Utelias: haluaisin kohdata, kiinnostua, innostua, oppia ja tutkia uusia asioita.

Sosiaalisesti läsnäoleva: haluaisin olla enemmän muiden ihmisten seurassa ja kanssa, niin ammatillisissa yhteyksissä kuin vapaa-ajallakin. Ja silloin kun olen muiden ihmisten kanssa, haluaisin olla todella läsnä, enkä paossa jossain omassa maailmassani.

Luotettava: haluaisin pystyä pitämään lupaukseni ja tekemään velvoitteeni.

Jaksava: haluaisin olla sellaisessa fyysisessä kunnossa, että jaksan päivittäin pitää huolta itsestäni, lähimmistäni sekä reippaudestani, tyytyväisyydestäni, lannistumattomuudestani, oivaltavuudestani ja uteliaisuudestani.

Jos pystyn paitsi artikuloimaan, myös toimimaan ikäänkuin minulla olisi noita piirteitä tai tuottamaan noita piirteitä itselleni, sellainen lapsena kuvittelemani onnellisuus olisi aika lähellä. Lista on varmaan aika sama kuin jokaisen esikouluikäisen vanhemmalla lapsensa suhteen.

Oivaltavuutta ja uteliaisuutta on jo jonkin verran, ja lannistumattomuudesta ja tyytyväisyydestä ja luotettavuudesta on ainakin jotain kokemuksia. Sen sijaan jaksavuuden ja reippauden kanssa joudun tekemään valtavasti töitä. Jaksavuden kehittämisen kanssa ongelmana on aika syvä jaksamattomuus tällä hetkellä ja vaikka pystyn toimimaan reippaasti, ontto reippailu aiheuttaa minussa paljon katkeruutta, ja paitsi itsepetoksen, myös muiden pettämisen tuntoa. Nämä kaksi ongelma-aluetta ovat hyvinkin tiukasti yhteydessä toisiinsa, sekä tuohon sosiaalisessa läsnäolossa uupumiseen. Tämän klusterin selvittäminen pitäisikin varmaan aloittaa ensimmäisenä ja vetää siihen projektiin voimaa noissa muissa onnistumisista.

Päätös ja suunta olisi nyt, keinoja pitäisi löytää.