Viime viikolla olosuhteisiin nähden varsin hyvä 2/5. Perjantaina pidin jaksamista ylläpitävän vapaapäivän, ja sen jälkeen olenkin jaksanut sitten koko viikonlopun ja tämän maanantain sellaisilta osin, jolloin ei ollut jotain muuta menoa.

Yritän taas säädellä sillä meiningillä, että joka päivä tekisi yhden pelottavan asian, paitsi jos on huono päivä, jolloin edes yhden itselleni epänormaalin asian tekeminen riittää. Tämä kuulostaa riman alentamiselta mahdollisimman matalalle vaatimustasolle, ja sitä se onkin. On nimittäin hyvä asia, että huonoina hetkinä ei vaadi itseltään liikaa vaan mielellään korkeintaan juuri sen verran kun pystyy tekemään. Tällöin onnistuneesta teosta saa paitsi lisäuskoa siihen, että pystyy asioihin huonoinakin päivinä ja edes jonkin asian tekeminen tuo paremman mielen niin, että sen jälkeen huono hetki on paljon vähemmän huono hetki, ja voimaa onkin yhtäkkiä johonkin muuhunkin.