Huoh. Ärsyttää, että muutosta tapahtuu niin hitaasti, mutta on aina kiva huomata, että kuitenkin tapahtuu. Olen salaa kehittänyt jotain rutiineja, esim. muistan jo muistuttaa itselleni joka aamu, että "hienosti herätty", ja "jos on huono aamu, saa olla".  Melkein kaikki muu rutiini on edelleen satunnaista, paitsi painajaiset unohtuvat useimpina aamuina suht nopeasti.

Yritän muistuttaa itselleni, että muutos on vaikeaa ihan kaikille ihmisille, koska aivot vastustavat muutosta ihan fyysisellä tasolla. On normaalia, että muutos on vaikeaa ja ahdistavaa. Jokaiselle muutoksen kokijalle muutoksen fyysinen ankeus aiheuttaa sitten omanlaisiaan tulkintoja ja merkityksiä riippuen aikaisemmista kokemuksista.

Mutkun mä HA-LUI-SIN että ei olisi niin hankalaa muuttua! Mun mielestä on epistä, että muuttuminen kestää niin kauan!

Täällä tarjotaan jotain vinkinpoikasta, mutta ei tähän varmaan auta muu kuin yrittää pysytellä sitkeästi matkalla itselle hyvään suuntaan, muistutella itselleen, mitä haluaa ja tarkkailla, miltä tuntuu.