Tällä viikolla urheat 3/5. Sain stressin jälkimainingeissa flunssan, josta toivuttelin pari päivää. Loppuviikko meni sit vähän pöhnässä. Työkaveri totesi tänään ensitöikseen, että taidat olla aika väsyksissä. Mutta meninpäs sinne töihin kuitenkin, väsymyksistä huolimatta, ja sain jotain rutiinipuuhia aikaiseksikin.

Koko viikkona en ole mitään ajatellut, mutta ensi viikolla pitäisi vähän skarpata, muuten tulee kiire seuraavan proggiksen kanssa. Tuloillaan on konferenssi, jossa pitäisi puhua fiksuja ja netwörkätä urakalla, koska muuten menee hukkaan koko tilaisuus. Se fiksu puhe olisi älykästä saada aikaiseksi ennen netwörkkaamishurmaamisen alkua, koska muuten menee ihan hitusen yöunista nipistämiseksi, mikä ei ole hyvä puhumiselle, joka on kuitenkin molemmissa hommissa aika keskeistä.

Olen päästellyt höyryjä töiden jälkeen käsitöitä tekemällä. Toistaiseksi tämä strategia tuntuu toimivan suht hyvin, vaikka se onkin sitten johtanut huomattavien summien käyttämiseen käsityövälineistöön. Tässäkään kuussa ei kyllä olla konkurssiin saakka ylletty, ja lähes kaiken mahdollisen olen obsessiivisesti hankkinut tarjouksista tai tarjouksina. Käsitöiden tekeminenkin alkaa olla pikkuhiljaa kivempaa kuin obsessointi, josta olisi myöskin hyvä päästä eroon, erityisesti nyt kun se on lakannut olemasta kivaa.

Mutta jos se edes alkaisi tekeytyä poikkeen tässä muun elämän sivussa. Ei jaksa ja kykene yksi ihminen kerralla kaikkea laittaa kondikseen, en edes minä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin onnistunut laihduttamaan normaalikokooni, ottamaan jotain rotia työelämään ja -rutiiniin, ja sietämään sitä, että välillä on hyvä olo ja välillä paha, eikä elämää tarvitse käyttää katastrofin odotteluun hyvinä päivinä ja eskapismiin pahoina.  Edes joka toinen kerta.